keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kuulumisia ja jännittäviä uutisia

Huh, meidän agiliidot on startannut käyntiin ACElla. Ollaan käyty jo kahdella tunnilla ja on toi kyllä pätevä pentu. Tosin kaikkea kivaa olisi maassa haisteltavaa, ja se onkin meidän ainoa ongelma hallilla. Suoritus tehdään nätisti ja just niinkun pyydetään, mutta palkan jälkeen hajuja on aaaaaaivan liikaa pienelle pennulle. Mur, ärsyttävää. Olen ottanut nyt lelun mukaan hallille ja palkannut sillä aina kun Halla on tullut luokse. Se on toiminut ihan hyvin, onnekseni Halla on tosi saalisviettinen. 
Ensimmäisellä aksatunnilla päästiin opettelemaan putki-hyppi-putkea ensin suoralla linjalla. Tauon jälkeen päästiinkin jo hyppy-putki-hyppy sarjaa tekemään, mutta niin että linja ei ollut suora. Rata oli rakennettu kutakuinkin L kirjaimen muotoiseksi. Se meni myös mainiosti. Toisella aksatunnilla päästiin tekemään valssausta. Aluksi Halla ei tajunnut mitä tehdä, mutta vain ja ainoastaan koska ohjasin sitä väärin. Kun muutin ohjaustani ja ohjasin esteelle tarkemmin, Hallakin pääsi kiinni juonesta. En ymmärrä miten se tajuaa minne pitää milloinkin mennä, varsinkin kun en ole tuollaisia kuvioita sille todellakaan opettanut. Olin ylpeä, ja koutsikin kehui Hallaa huipuksi tyypiksi! Kivaa, agilitykärpänen on purrut meitä molempia ja kovasti. 


Meillä on myös kaiken arjen keskellä jännittäviä uutisia! Haemme lauantaina ihanan australianpaimenkoira Piin meille koeajalle. Pii on jo kohta 3 vuotias uros, jonka kanssa on tehty agilityn alkeita, tottista ja jälkeä. Piitä on kehuttu avoimeksi ja leikkimieliseksi koiraksi. Piin omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, Pii tulee nyt meille aluksi siis koeajalle, mutta jos kaikki menee hyvin niin Pii saa meiltä loppuelämänsä kodin. Hallalle ainakin tekee hyvää asustella toisen koiran kanssa ja jakaa minun huomiotani. Kerron Piistä lisää ainakin sitten, kun varmistuu jääkö se meille pysyvästi. Pii pääsee myös meidän kanssa hallille treenaamaan aksaa ja tokoa. Jännittävän ihanaa! Toivottavasti Hallasta ja Piistä tulee superhyviä kavereita <3







sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Hui kauhistus

Hampaat lähtee! Enää muutama maitohammas jäljellä. Jännittää, kauhistuttaa ja pelottaa, mutta samaan aikaan kiemurtelen onnellisena, kun tuo pentu kasvaa. Mä en oikeasti tykkää edes pikkupennuista. Tai onhan ne söpöjä ja niitä on kiva paijata ja ihailla, mutta odotan sitä päivää kun Halla on jo vuoden ja voidaan aloittaa kunnon treenaamiset. Siihen on enää puoli vuotta, ei siis kauaa. 


Yritetään jankata Hallan kanssa perusasioita joka päivä. Istumista, maahan menoa, seisomista, paikalla oloa, odottamista, jättämistä, lähellä oloa, perusasentoa... ja lista vaan jatkuu. Vaikka niitä hinkataan koko ajan, niin ei ne vielä täydellisiä ole, eikä sitä voikaan vielä olettaa että ne olisivatkaan. Mun ongelma on se, että kun on hyvä putki treeneissä, eli kun kaikki tuntuu menevän halutun kaavan mukaan, mä jään siihen ja jatkan treeniä. Mä nautin siitä niin paljon, että en muista lopettaa, vaikka pitäisi. Sitten tulee niitä epäonnistumisia sinne treenien loppuun. Argh, miksi mä en voi vaan oppia. No, se menee ainakin mun omalle treenilistalle, miten treenaan itteeni.
Huomenna alkaa agi! A-P-U-A. Ollaan me toki jo käyty hallilla treenaamassa putkea yms perusjuttuja, mitä nyt tuolla kurssillakin todennäköisesti tehdään. Mutta silti! Miks mä pelkään? Ehkä huomenna helpottaa. Kääk. 
Ainiin, lupasin viime postauksessa kertoa Hallan painot ja korkeudet. Tässä ne tulee: paino 7,7kg ja korkeus 42cm. Nämä olivat siis 16-viikkois mitat. Ihan sopusuhtainen pentu siis. Halla ei kyllä ole mikään maailman siroin BC, mutta ei se mikään tankki ole. Just sellainen mistä itse pidän. Katsotaan nyt miten korkeaksi toinen kasvaa, toivottavasti yli 50cm kuitenkin. 







maanantai 30. tammikuuta 2017

Iso pieni pentu

Halla on jo 4 kuukautta! Aika menee super nopeasti.. kohtahan tuo on jo puolivuotinen. Huh. 16-viikkois painot ja korkeudet kerron seuraavassa postauksessa, kun ollaan huomenna käyty eläinlääkärillä ottamassa rokote. Paljon ollaan kuitenkin opeteltu viime viikkoina. Ensimmäiset agiliitämiset on aloitettu ja toko kurssikin ehti jo loppua. Viikon päästä meillä alkaa agilityn alkeet kurssi ACE:lla. Jännittää. Paljon. Yritän myös päästä ALO tokon valkkaryhmään kpsh:lle.. sinne on vaan niin pirun vaikea päästä, kun on niin paljon halukkaita. 
Ollaan tosiaan harjoiteltu tokossa istu-maahan-seiso vaihtoja, paikalla oloa, kontaktia, perusasentoa ja hieman seuraamista. Perusasento sujuu jo paremmin, Halla ei enää hypi mun palkkakädelle. Seisominen on hankala opettaa, tosin seiso- maahan vaihdot sujuu ihan ok verrattuna istu-seiso vaihtoihin. No, onhan tuo vielä ihan pentu, enkä oleta siltä liikoja. Paikallaolo sujuu huipusti ja kontaktikin usein. Välillä joudun muistuttelemaan Hallaa perusasennossa, että palkka tulee kun ne silmät tapittaa mua eikä palkkaa. Seuraaminenkin onnistuu, ollaan tosin vasta tehty parin askeleen seuraamista. Näiden lisäksi ollaan harjoiteltu peruuttamista, jalkojen väliin tulemista, leikkimistä, palkan tuomista takaisin, kosketusalustaa, boksin päälle nousemista, boksin sisään menemistä.... Kaikennäköistä on siis tullut tehtyä. Ainiin, lenkeillä ollaan opeteltu odota käskyä ja luoksetuloa sekä lähellä pysymistä/kontaktia. 
Agilityn makuun päästiin jo myös muutama viikko takaperin. Aloiteltiin lähetyksen, kuljetuksen ja vastaanottamisen harjoitukset. Takakiertoja ollaan harjoiteltu ja putkessa ollaan käyty. Estefocusta opetellaan vielä paremmaksi, jotta ei agility puolella tapita mua liiaksi ja törmäile esteisiin. 
Muutettiin myös pari päivää sitten uuteen asuntoon ja voi kun riemu siinä repesi, kun on niin mahtavan paljon tilaa tutkia ja temmeltää. Leluja levitellään ympäri taloa, ja vähintäänkin joka kerta kun menen keittiöön Halla olettaa ruoka-ajan koittavan. Halla on myös löytänyt kivan paikan naapurin koiran kyyläämiseen sohvan selkänojalta. Muutaman kerran on penneli yrittänyt haukahtaa naapurin koiralle - naapurin koira kun haukkuu monta tuntia päivässä ulkona... Olen tiukasti kieltänyt kaikki muille koirille haukkumiset tai hörinät. En todellakaan halua saada koiraa joka haukkuu toisille koirille (jos se on minusta kiinni). 
Halla on melkein jo sisäsiisti.. muutamia kertoja viikossa tulee pissit sisälle. Yleensä nekin vahingot sattuu, kun penneli riehuu niin paljon, että ei tajua pidättää. Yöt menee meillä mallikkaasti, nukutaan yleensä se 8 tuntia yössä ilman ulkona käyntiä. 



Parhaat arkielämän opetukset (tai opetusten yrittämiset) ovat vihdoin tuottaneet tulosta! Halla käy makaamaan käy siihen - käskyllä, vaatii kuitenkin vielä pari kertaa toistoa tälle käskylle ennen kuin penneli tajuaa, että tässähän oikeasti piti käydä pidemmäksikin aikaa makaamaan. Toinen käsky, mikä ihan vahingossa tuli opetettua Hallalle on ei enää - käsky. Eli siis jos Halla tyrkyttää lelua/hyppii päälle/riehuu muuten vain, käsken sen lopettamaan tuolla käskyllä ja se lopettaa! Se ihan oikeasti lopettaa leikkimisen/riehumisen ihan kokonaan ja rupeaa nukkumaan. Huippua! Myös iltaisin kun sammutan makuuhuoneesta valot Halla menee suoraan nukkumaan. Edistystä? Kertauksena siis, Hallahan ei todellakaan ole pienempänä mennyt itse iltaisin nukkumaan tai minään muunakaan vuorokaudenaikana, vaan sille pidettiin parin viikon rauhoittumis - jakso, jolloin harjoiteltiin useita kertoja päivässä rauhoittumista. Teimme myös häkki rauhoittumis harjoituksia, joissa jouduin laittamaan Hallan nukkumaan häkkiin, kun se kävi ylikierroksilla. Nykyään voi sanoa sille, että ei enää, niin se lopettaa vähintään sen jälkeen, kun on toisen kerran testannut minua, että ihanko oikeastikko ei enää. Siis ihan super hyvä fiilis tulee tällaisista arkielämää helpottavista asioista. Halla on muutenkin tajunnut, että nukkuminenhan on oikeasti ihan kivaa ja sitä voi tehdä useamman kerran päivässä. Olen ylpeä!



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Pätevyyttä ilmassa

Meillä on ollut oikein touhukas joulu ja touhukkuus sen kun vaan jatkuu! Käytiin tapaninpäivänä kyläilemässä yksi yö Sotkamossa, junalla matkustaen. Halla nukkui molemmat matkat oikein mallikkaasti. Hauska on seurata pentua, kun sillä on niin paljon virtaa, mutta kun laittaa sen autoon (tai mihin vaan liikkuvaan) niin se nukahtaa automaattisesti. Reissaaminen tämän kanssa on kyllä todella helppoa. Halla on myös ollut tosi rohkea, se ei pelännyt kovalla vauhdilla tulevaa junaa, eikä ihmis tai eläin paljoutta junassa. Uudessa ympäristössäkin nukkui rauhallisesti yön. Pienet lapset tosin oli Hallan mielestä vähän inhottavia. Kaasupullon kokoisten ihmistaimien luokse piti aluksi hieman kyyristelemällä kulkea, mutta kuitenkin ne olivat loppujen lopuksi ihan nuoltavan arvoisia otuksia. Halla vaan ihmetteli miksi ne huutaa ja juoksee niin paljon. Perässä juoksemista pitikin kieltää ihan tomerasti, vaikkakaan Halla ei yrittänytkään paimentaa, mutta empä ota sitä riskiä, että se eskaloituisi siihen. Loppujen lopuksi Hallasta olisi ollut tosi hauska leikkiä ihmistaimien kanssa, mutta riehumista piti hieman rajoittaa.
     Ensiviikon maanantaina Hallalla on 12-viikkois rokotus, ja ennen sitä suuntaammekin hallille treenaamaan kaverini ja hänen bortsunsa kanssa. Tutustumme aksaesteisiin ja opettelemme leikkimistä eri ympäristössä. Kosketusalustankin voisin ottaa mukaan. Tiistaina alkaa myös pentukurssi, joka kestää jopa kaksi kuukautta (!!) ja keskiviikkona on pentu tokon alkeet- kurssi. Halla väsyy parhaiten uusista jutuista ja uskon että nuo kurssit on tosi mieluisia.



Tänään on myös ollut touhukasta. Ollaan treenailtu kosketusalustaa, vireen laskemista häkin avulla ja luoksetuloa ulkona. Nyt Halla nukkuukin tyytyväisenä häkissä tunnin remuamisen jälkeen. Pätevä pentu!






keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Pentuelämää parhaimmillaan

Oi kuinka mä rakastan tuota pentua. Toki matkaan on mahtunut tuskanhikeä ja kyyneleitä (kuvainnollisesti), mutta on se vaan huippu. Oppinut jo olen ainakin tämän uuden rodun kohdalta sen, että määrätietoisuus on koulutuksessa ihan eri tasolla kuin tuon höhlän Corgin kanssa. Tämä varmasti osaa vedellä oikeista naruista, jos sille ei tee selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tottunut kun olen tuohon Corgiin, joka tyytyy yleensä kohtaloonsa kun vähääkään ääntänsä korottaa.



Yritettiin ottaa Hallasta hyvä 10-viikkois pönötyskuva, mutta tämän parempaa ei saatu. Halla ei ihan tajunnut miksi nyt pitäisi seistä kun yleensä istutaan.




Opetuslistan kärjessä meillä on rauhoittuminen, jättäminen, luoksetulo ja lähellä pysyminen. Niitä tahkotaan jokaikinen päivä. Luokse ei malttaisi vielä tulla jos joku erityisen kiva haju on huomattu tai leikkikaveri on läsnä. Silloin en kyllä luokse- kutsulla kutsukkaan, koska en halua epäonnistumisia sille kutsulle. Kuitenkin ihan hyvä vaan opetella mahdollisimman paljon luokse tulemista ja lähellä pysymistä tämän pennun kanssa, meinaan tämä ei ole mikään jalan vieressä nyhvääjä. Mutta en valita! Yhden arkajalan olen elänyt ja elän vieläkin arkipäivää, joten ei kiitos enää sellaista.


Tuhottomasti virtaahan tältä yksilöltä löytyy, jos vaan annan löytyä. Rauhottumis- harjoitukset ovat erityisen tärkeitä. Hallalla on kuitenkin hyvä keskittymiskyky, joten uskon että onnistumme tavoitteissamme. Mahtavaa huomata kun pentu on aivan järkyttävässä vireystilassa, pomppii seinille, ärisee ja murisee, mutta kun käskee esimerkiksi istumaan, niin se istuu rauhassa. Tällä on aivan mahtavan suuri työmoraali ja leikkimielisyys näin pieneksi pennuksi. Mutta vastapainoksi opettelemme aivan urakalla tuota rauhoittumista ja ''nyt ei tehdä yhtään mitään'' olemista.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Unelmasta arkipäivään

Kolmisen viikkoa sitten elämääni ilahdutti pitkäaikainen toiveeni ja unelmani. Pikkutytöstä asti olen haaveillut bordercolliesta ja ajatus siitä tuntui silloin kovin kaukaiselta. Nyt minua on kuitenkin siunattu uskollisella ystävällä, sillä haaveella, jota olen jo pitkään odottanut. Tämä blogi onkin perustettu Hallalle (Something Like Happy Ending), tuolle pikku termiitilleni, josta joskus tulee kisakoirani. Tänne kirjoittelen meidän yhteisiä kuulumisia, haasteita, iloja ja suruja pentuarjen keskellä. Matka tulee varmasti olemaan raskas, mutta sen arvoinen!